Koputtelen, mieliala taas ylhäällä. Minä nauran, mutta minua väsyttää. Silmiini koskee, en halua myöntää - olen haavoittuvainen. Eilen suuri oli kiukkuni, kävin tunnin lenkillä, join kahvia ja tuijotin kattoa. Oli melkein hyvä olla, joseikään mahtava. Suuri hiljaisuus rikkoontui. Piti puhua, kävin nukkumaan ja käänsin selän.
Tunnin, kaks makoilin . En saanut unta, pyörin ympyrää, join puoli litraa maitoa, käperryin sohvalle. Nolla kaksi kolmeviisi. Vielä muutama tunti kunnes kello soi. Nukahdan, kunnes herään taas.
Kello on viisi ja minä herään. Käyn suihkussa, harjaan hampaat, pukeudun, toinen sukka toiseen ja toinen toiseen jalkaan. Meikkaan, kiharran hiukset, lisään ripsiväriä, luomiväriä, huulipunaa, tummaa kajalia. Puol kuusi. Katson lehden etusivun, käännän sivuja maltamattomasti, en jaksakaan lukea. Hörppään kahvini loppuun, otan pyörän ja polje vimmatusti. Lopulta olen töissä. Siellä kymmenen tuntia vilahtaa, kaksi palaa suklaata, kolme kuppia kahvia. Ja minä poljen kotiin, teen salaattia, istun koneelle. Ja odotan.
Kohta ne tulevat ovesta. Se on se hetki, jolloin minä nauran, hymyilen, emännöin. Onhan nyt vappu ja meillä on bileet?
0 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
Lähetä kommentti