HEI VAAN

Sä oot se mies, jonka haluan

mun viereeni aamuisin ..

Avio- vai avoliitto

kirjain sinne tänne;)

.. mä voin olla paha

hoochie coochie mama

huntuun pukeutua muuten vaan !

Hän lähtee ovet paukkuen - suuttuneena, ärtyneenä. Taas sain hänet suuttumaan, olen siinä hyvä. Olen käpertynyt kompaktisti pieneksi "palloksi": polvet rintaani vasten, kädet lähellä kylkiäni, niska sisäänvedetty, pää alhaalla. Tuijotan häntä kahvikuppi kädessäni. Olen puolipukeissa. Hän lähtee.

kuva täältä: http://fav.me/dxiwgo

Jään paikoilleni. Näytän keskaria. Kiroan. Ihan typerää, ja ihan vaan sen takia minä päätin heittäytyä hankalaksi, koska hän ei ymmärtänyt. Hän ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin enkä minä jaksanut selittää.

En monesti jaksaa selittää - en vaan jaksa, annan olla, vaatimalla vaadin. "ANNA JO OLLA!" Mutta minusta mikään ei ole ärsyttävämpää, kun inttaus. Josettajuu - anna olla. 

Tämä on raastavaa - pidät jostakusta, mutta häntä suututat eniten. Ja minkä takia? Että itselleen saisi lopulta huonon fiiliksen, koska tunnen itseäni huonompana ihmisenä, kun saan toisen vihaikseisi mun typeryydän takia. Olenhan typerys.

En kieri itsesäälissä, mutta joskus voisi olla sanomatta joitain asioita - aina ei tarvitse suuttua, taikka ärtyä. En tiedä, onko se nälkä, joka kalvaa sisälläni. Vai mikäkö muu. Jokin minulla on, en tiedä. En osaa vaan istua aloillani, haluaisin hyppiä, pomppia, pyöriä ja laulaa sydämeni kyllyydestä. Paljon on asioita, joihin haluan vaikuttaa ja jotka haluan "saada aikaiseksi".

Haluan olla paras. Kaikessa. En voi lopettaa, jos kaikki on "ihan ok". Se ei vaan yksinkertaisesti riitä, haluan enemmän. Haluan lisää, haluan kaikkea, mitä en välttämättä voi saada, mutta se on vaan pakko. Pakko olla parempi, paras, täydellinen omasta mielestäni. Ei muitten, vaan omasta. En ole vielä lähellekään täydellisyyttä, vaikka olenkin melko hyvä. Pakko vielä yrittää, pinnistää, hymyillä. Esittää.