Muniva maanantai.

Pääsiäinen ei ole mikään juhla tai loma. Se on vain eräs päivä muiden joukossa, jolloin ei tarvitse mennä töihin. Jos jokaista "ei-työpäivää" kohdeltaisiin juhlana ja luvataan itsemme syödä kipeäksi suklaasta niin ei ihme ettei saada itseään irti sokerihumalasta ja suklaa-riippuvuudesta. Elimistönne huutaa sitä, koska se tietää, että "juhlapyhänä" on "lupa syödä hyvää". Jokainen viikonloppu on myös laihduttajalle suurta juhlaa, taikka lapselle, koska silloin on "herkkupäivä, karkkipäivä". Ihan täyttä soopaa.


Lehdessä on erilaisia pääsiäisherkku-reseptejä, erilaisia tarjouksia "kolme Kinderia yhden hinnalla", ei minulla ole edes varaa ostaa sitä yhtä Kinderiä, jonka ravintoarvot ovat nollissa ja kaloreita saa yhdestä suklaamunasta peräti 115. Eräästä lehdestä myös luin miten ah-niin-masentava pääsiäinen on yksinäiselle ihmiselle. (what? en ainakaan tunne itseäni masentuneemmaksi kuin yleensä. siis kaikenlaista puppua ne kirjoittavatkin.) Ja oli myös hienosti otsikoitu "TEKEMISTÄ YKSINÄISELLE", jonne oli listattuna elokuvateatterin aukioloajat, pääsiäsmessujen ajankohdat sekä jonkun uimahallin aukioloajat. Niitähän juttuja teen yleensäkin ja jos on yksinäinen muutenkin niin ei pääsiäinen pahenna ainakaan sitä yksinäisyyttä. Pääsiäinen itselleni merkitsee vain sellaista aikaa, jolloin loppuu kristinuskossa paasto, syödään mämmiä sekä maalataan kanamunia.


Koko virpominen on minusta myös tosi epäilyttävää touhua enkä itse ole ikinä virponut pääsiäisenä. Ei risuja kaipaa kukaan vaikka onhan se vanhempien mielestä hienoa kun "lapset pääsevät pitämään hauskaa". Ihan rauhassa pysykööt pois oveltani, koska minulta ei nameja tipu (paitsi Halloween-aikoihin; paljon hienompi sekä yleisesti tunnettu traditio). Vanhemmat ovat vaan huojentuneita kun heidän lompakosta ei mene sinä viikonloppuna rahaa karkkeihin, vanhemmat ovat huojentuneita kun lapsia ei tarvitse vahtailla. Vanhemmat voisivat enemmän viedä lapsiaan keilaamaan tai piknikeille. Aina ei tarvitse mennä mummolaan viikonlopuksi, jossa ei ole mitään muuta tekemistä kun kuunella mummon höpinöitä "Silloin ennen .." sekä koko mummola-reissu on yhtä pakkopullaa ja "ruokajuhlaa". Kieltäytyminen pullasta johtaa vihaisiin kasvoihin ja surunaamoihin - jos kieltäydyt pullasta niin se tulkitaan, ettet pidä mummosta ja olet vihainen hänelle. RAKKAUDEN ei pitäisi pyöriä ainoastaan ruuan ympärillä, mutta tuntuu että mummolassa ruoka on ainut rakkaus sekä Sen ilmentymä. Pakotettuna hyväkin pulla tai muuten "niin-herkullinen-suklaa" ei maistu ollenkaan yhtä hyvältä kun silloin kun sitä himoitsee pahimillaan.

Itse syön karkkia taikka muuta makeata ihan silloin KUN TEKEE MIELI. Minä en tarvitse pyhiä taikka juhlia olla syömättä tai syödä hyvin. Eikä "hyvä syöminen" taikka "hyvä ruokahalu" tarkoita sitä että söisin kaikkea moskaa mielin määrin. Voinhan herkutella misokeitolla, katkarapuvartailla tofukastikkeessa. Se ei tarkoita, että menisin jonnekkin raflaan tilamaan pippurihärkää kermakastiikkeessa kerä valkosipuliperunoiden ja pullollinen viiniä sekä jälkiruuaksi tietenkin hei soufleeta, creme bruleeta ja juustokakkua. Ennen pippurihärkää tietenkin on pakko tilata alkuruoka - keitto - miten mainio ja "kevyt". Keittoni on höystetty kolmella eri juustolla, siinä on kaikkea outoa ja alkupalan kylkiäiseksi tuodaan valkoista patonkia ja valkosipulivoita. "Nami."

Miten hyvin minä syön. Jos söisin sillä tavalla joka viikonloppu niin huhuh, minähän vyöryisin. Toinen mahdollisuus olisi myös, että makoilisin sängyllä päivät pitkät ja tilailisin noutoruokia sekä maksaisin naapureilleni, jos he toisivat minulle kaikkea moskaa kaupasta. Kaikkea hyvää ei voi saada kerrallallaan - pikkuaskelet siloittaa tietä ja takaavat paremmat lopputuloksen sekä paremman mielen.