Cheap like a 5 dollar bill.

Tunnen itseni halvaksi, huonoksi ihmiseksi. Minulla on levoton olo ja jos lyhtypylväs jonka ohi kävelen sanoisi: "Minä haluan sinua, minä ihastuin sinuun." niin minä olisin halaamassa häntä ekaana ja viettämässä iltaa sekä yötäni hänen kanssaan. Minä kaipaan ihmiskosketusta ja minä haluan, että minulla olisi joku joka kuuntelisi ja auttaisi myös poistamaan levottomuutta. Mies, nainen, mitä väliä. Ihmisiä me kaikki ollaan. Mutta minä haluan olla sinun.

Kirjauduin s24:sen chattiinkin, olin siellä jonkun aikaa mutta tajusin, että taas minä esitin. Esitin iloista, kivaa ja halukasta ihmistä. Mutta oikeastaan tilanteen tullessa niin minä estän sen toisen toimeet, koska minä en uskalla, haluan, mutten luota.

Takaraivossani aina kalvaa tunne, että seuraavana aamuna minut jätetään kuin nalli kalliolle, vieressäni 5€ seteli ja lappunen: "kiitti, oli ihan jees"

Minä myös pelkään että se toinen aamulla kertoisi kavereilleen: hän sitä, hän tätä, hän oli huono tai hän näytti huonolta. En halua näyttää huonolta, haluan näyttää hyvältä ja olla täydellinen. Minä haluan olla ihmiskontaktissa, minä haluan mutten minä uskalla.