Tajusin tänään, että kuinka paljon välitän äidistäni enkä haluaisi hänelle ikinä pahaa enkä halua itkettää häntä. Tiedän miten paljon oman eläminen riistäminen satuttaisi häntä, minä en halua olla huono sijoitus. Minä haluan olla hyvä, paras, paras tytär, joka hänellä tulisi koskaan olemaan.
Sitten minä olen ollut ihastunut erääseen mieheen jo lähemmäs vuoden verran - aina koitan vihjailla jotain mutta hän ei hetkauta, ei edes useimmiten vastaa vaikka alussa minusta tuntui että häntä kiinnosti? Meillä on se 13 vuoden ikäero mutta silti? Mentiin yks yhteen iha älyttömän hyvin.
Tänään itkin ja eilen itkin kun halusin vain kuolla. Sitten hymyilin ku mahduin eräisin tiukkiin farkkuihini. Tuntuu vaihteeksi taas ihan älyttömän pahalta vaikka olen ottanut pillerini ajallaan. Rähjään ja nauran ja itken ja raivoon. Ja minä olen ihastunut, niin älyttömän ihastunut.
Ja minä ajaan kavereitani kauemmas koska samalla kun haluan kuolla, en halua olla ihmisten keskellä. Haluan eka jäädä yksin, yksinäiseksi ja vasta sitten. Mutta hitto ku .. en tiedä, haluan en halua en jaksa jaksan. Olin niin lähellä tänään etten ois soittanu jonnekki kriisinumeroon kun itkin ihan hysteerisesti liikuntakeskuksen pukukopissa. Itkin ja itkin. Ja pyyhin kyyneleitäni.
1 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
kiitti kommentista!
kyllä minäkin haluaisin olla hyvä äidilleni, mutta sille äidille, joka on hyvä minulle, en sille joka juo.
mutta ehkä tämä antaa sinulle voimia parantua? ehkä voit ajatella tätä kuin minä listaani, tärkeimpänä asiana?
voi kun voisit ja elämäsi alkaisi sujua hyvin.
voimia, paljonpaljon voimia <3
Lähetä kommentti