Tuijotinpas tänään peiliin kauan.
Etsiskelin vikoja itsestäni.
Etsiskelin hyvää itsestäni.
Pidän hymystäni, hampaistani.
Pidän silmistäni, pidän ripsistäni.
Etsiskelin vikoja itsestäni.
Etsiskelin hyvää itsestäni.
Pidän hymystäni, hampaistani.
Pidän silmistäni, pidän ripsistäni.
Räpsytin valoja.
Jotta näkisin itseni pimeässä.
Ja valossa.
Hymyilen ja naurahdan omaksi iloksi.
Enhän minä ole hullu?
Eihän ole hullua istua 2 tuntia peilin edes?
Ja katsoa itseään.
Tutkia milli milliltä.
Mikä voisi olla paremmin.
Mikä voisi olla huonommin.
---
Mihi cura futuri. - My concern is the future.
4 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
auuu tiiän miltä susta tuntuu, mutta siihen pitää vaan luottaa että se paha olo lähtee pois jossain vaiheessa. joskus siinä kestää enemmän ja joskus vähemmän aikaa. pakkohan sen on joskus lähteä, ei aina voi olla niin tyhjä olo, ei vain voi. pakko sen on lähteä.
ja ps. hyvä että etsit itsestäsi myös niitä hyviä puolia. :>
Peilin pitkä tuijotus ei ruokavammaillessa ole kai epätavallista, mutta ite taas ehkä välttelen peilikuvaani. Johtuu ehkä semisti siitäkin syystä että mulla ei ole kokovartalopeiliä vaan rumentava wc-peili ;__;
Kyllähän se vaihtelu virkistää - ainakaan enpähän enää haikaile tuonne maailmalle takaisin.
Peilintuijotus on harrastus. Tosin liian usein liian ahdistava sellainen. Argh.
Mä en edes muista milloin viimeksi olisin uskaltautunut katsomaan peiliin kunnolla - pelkään, että siellä on se vieläkin se sama lihava pallero, eikä koskaan häviäkään :')
Ehkä munkin pitäisi joku päivä (kun en ole mässännyt....) yrittää etsiä niitä hyviä puolia peilin edessä.
Lähetä kommentti