"Cogito ergo doleo"

Miksi humaltuneena kaikki ideat tuntuvat hyviltä?

Miksen osaa olla ikinä normaalisti?

Miksen osaa sanoa ei?

Miksi minun pitää lähetellä viestejä?

Miksi minun pitää leikkiä mukana?

Krista ei osaa leikkiä puhtaasti.

Krista leikkii kilttiä tyttöä.

Krista on oikeasti paha, kapinallinen.

Egoisti, narsistinen, tekopyhä.

Elämäni on samanlaista ku Gossip Girlsissä.
Samanlaista kiihkeää, sekavaa.
Yksi eroavaisuus löytyy.

Elämäni ei ole tuttujeni tiedossa.

Ainoastaan bittiavaruus tietää minut.

Tai osan, palan minusta.

---

Eilen lähdin juhlimaan ihan sen takia, koska syystä että, en halunnut pahoittaa kavereitteni mieltä, koska hei.. Synttärit ja 22 vuotta ovat iso juttu. Taas vuoden lähempänä kuolemaa, eläkeikää, reumaa. Kaikkea "kivaa" siis eessäpäin. "Yippii!" Hölmöilen jatkuvasti.

Lähetin eilen myös viestiä Pojalle, johon olen ihastunut tällasta:

Crystal: "Heijjsan, hur mår du? Oletko juhlinut lomalla?"

Poika: "No hellurei hei. Eipä kummempia. En pahemmin :) Mites sinne?"

C: "Fabfabfap. Arvelin oikein, etten saisi sitä aikaiseksi. Katsastetaan baareja tässä:D"

P: "Eipä ole yllätys. Aina ei voi olla motivoitunut."

C: "Jeeesjees. Jotain muuta tekemistä keksii aina :)"

Minä haluaisin häntä, haluaisin halata ja ja.. Mutta hän on niin erilainen kuin minä. Tulemme eri maailmoista enkä tiedä, että haluaako hän olla muuta kuin kavereita? Tuntuu ajoittain aina siltä, mutta sitten taas ei. Piupau. Shoot me. Olen sekaisin.

Hän on ehdotellut kahvilareissuja, hän on ehdottanut, että tehtäisiin jotain yhdessä. Hän ottaa toisinaan yhteyttä ja soittaa ihan kysyäkseen kulumisia. Hän soittaa, koska hän "eijaksatekstailla". Hän on vaan niin aito ja rehellinen ja luotettava ihminen. Olen retkahtanut.

Ehkä sentakia minä jahtailen kaikkia muita ja joka ilta on eri säätö ja eri mies (ihan näin se ei mene, mutta siis .. nii), koska minä yritän saada kaikkia menetettyjä ihmisiä mielestäni (lomaromansseja, kihlattuani, ex-poikaystäviä, koska minä aina pilaan itse ihmissuhteeni). Ja nyt en saa tätä Poikaa mielestäni vaikka tiedän, että jos hän NYT tällä hetkellä haluaisi olla jotain muuta kuin ystäviä, niin minä en pystyisi. En vain ole sinut itseni kanssa. Tunnen itseni isoksi. Hävettää tunnustaa. Mutta näin se on.

Minulla on paha olo, oksettaa. Mahassa pyörii ja se on tosi kipeä. Ääneni on käheää ja olo on kuin 68 vuotiaalla holokaustista päässeellä juutalaisella. Ainakin luulen, että näin heistä ehkä tuntuisi, tiedä en. Kahvia juon aina mustana, ilman sokeria. En tiedä, että miten minä olen päätynyt näin huonoon jamaan? Mahassani on vain mahahapot. Yritin oksentaa, paha paha olo. Oksettaa. Minulla on tosi tosi paha olo. En tiedä, oksettaako minua minun käytökseni vai olenkohan tullut kipeäksi?