kohta on 2009

Saatat sanoa ettet voi sille mitään et oot lihava. Nooh, emme voi myöskään mitään sille jos olemme laihoja. Ärsyttää että kun ottaa elämän ohjauksen haltuun ja oikeasti halua muuttaa elämäntapoja terveellisemäksi, aloittaa kasviksen syönnin ja jättää makeiset vähemmälle ni pakostakin laihtuu ja sitten jos laihtuminen karkaa käsistä, mutta silti syö ja pitää huolen itsestänsä niin löytyy näitä tyyppejä jotka haukkuu ja työntää käsiin jotain nuorten avunohjaus puhelimien numeroita ja sh-esitteitä.

Voi olla laiha, eikä se automaattisesti tarkoita anorektista, okei? Ja milloin se on okei kävellä hoikan ihmisen luokse ja sanoa, että "sun pitäisi syödä enemmän" kun lihavan ihmisen luoksehan ei voi mennä ja sanoa, että "sun täytyisi syödä vähemmän"? Tuntuu että samalla ku meitä valistetaan terveistä elämäntavoista ni oikeasti jos joku onnistuu pudottamaan 30 kiloa terveydensä takia ja onki normaalipainoinein, vähän hoikka niin häntä katotaan oudosti, että joo "onpa tässäki meillä yksi anorektikko"..

Olen niin yliöpaltillisen...
onnellinen?
iloinen?
surullinen?
hyperaktiivinen?
energinen?
hienosti voiva?
terve?
tunteileva?
narstinen?
ufoileva?

... ei mikään nuista sanoista kelpaa, koska oloni on tyhjä, olen tyhjä, turta, saamaton.

Ja nauran samalla. Ehkä tämä on hulluus. Hulluudenki määritelmiä on monia. Ja nauran ilman syytä, nauroin ku luin joitakin blogeja äsken, en vaan naurettavuuden takia vaan ihan jokainen teksti voisi olla omaa. Ja samalla jokainen sh-lainen luulee, että hänellä on ne isoimmat ongelmat, pahimmat ongelmat ja mehä emme muista välitä. Eikä mun mielestä meidän pitäisi ei välittää jostain Afrikan nälänhädästä, koska mitä me asialle voimme, jos emme osaa ees elää itsemme kanssa emmemkä osaa pitää huolta itsestämme? Oikeasti. Eka pitäisi olla tervejärkinen, hyvinvoiva ja elämää rakastava jotta voisi tehdä hyviä tekoja ja miettiä, että miten afrikan pieniä lapsukaisia voisi auttaa. Mutta tälllä hetkellä jokainen huolehtii itsestään, että pysyisi täällä elämässä.
Olemme pieniä prinsessoja kahlittuna elämän siteisiin, mutta niitä siteitä meillä itselämme ei ole oikeus katkaista, emme saa, emme voi. Koska kyllä se on väärin vaikka se tuntuisiki itsestään oikealta. Aina on joku joka välittää (ainakin pitää uskoa näin) ja jollei just sillä hetkellä oo, niin ehkä se joku löytyy vuodesta 2009...

Uusi vuosi, uudet kujeet. Mitähän kivaa vuosi toisi tullessaan? Luvan lopettaa tupakoinnin (paha tapa, hyi hyi tiedän sen), olen päättänyt laihduttaa, olen luvannut elää itseni takia, haluan saada itseni takaisin, haluan löytää itsevarmuuteni. Haluan että voisin pitää itsestäni, haluan vaatteet mahtumaan päälleni ja iloita. Haluan kaikkea, saanko silti kaiken mitä luvan itselleni vaiko petän ja satutan taas?

Toivon, ettette satuta itseänne, toivon ettete juo itseään hengiltä, toivon että elätte vielä päivän, vielä vuoden, ja jope enemmän. Haluan että muillakin olisi kaikki hyvin. Tai siihen suuntaan menossa. Haluan, että lopettaisitte viiltelyn tai ainakin vähentäisitte. Haluan että söisitte vähintään 3 omenaa päivässä, haluan että tekisitte läksynne, kävisitte elokuvissa, nauraisitte kavereiden kanssa, halaisit äitiä ja isää. Mieti, jos vaan yhtäkkiä et täällä enää olisi niin mitä sinulta jäisi kokematta, elämättä, näkemättä?

kuvat deviantart.com-ista

:P.S: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009