Katon mtv3:lt tappavaa mieltä ja tääl käsitellään anorektikkojen kaappausteema. Yksi isokokoinen Ronald on kaapannu 12 tyttöä ja vissiinki syöny heidät. Tai en tiedä, tä ku on vielä kesken. Sitten Becky 93 rupee ettii et mihi ne tytöt ovat kadonneet ja joutuu itekki kaapatuks Ronaldin toimeesta, joka liikkuu pyörätuolilla. Sit oksettaa ku tä läski mies syö sipsejä, oksettaa suorastaan. Ja Ronald yrittää vietellä, nappasin omalla kännykkäkameralla kuvan..
Sitten loin jonku treffiilmotuksen (ihan huvin vuoksi) niin tuli paljon jotka haki hotelliseuraa! Ja maksaisivatkin siitä... Tuntuu ihan hassulta. Tietenkin sanoin ei, mutta silti. Ja chatissaki iha outoja tyyppejä. Hakevat jotain iltaseuraa vaan. Ja kaikki ovat tosi rumannäköisin. Tai ainaski suurin osa. Olen ollut tänään koko päivän sisällä ku oon kipeä. Harmittaa ku oisin muute ehkä menny vähä tansahttelee.
Talomme seinät ovat ohuet tässä kolmikerroksisessa talossa ja kuulen kuinka kaikki muut ikäiseni naureskelevat ja bilettävät naapuriasunnoissa. Kuulen ku ne yskivät. Kuulen kun naapuripojat puhuvat tytöistä ja arvostelevat muita. Kuulen niitten tyhmät jutut ku wc:ssä kuuluu hyvin kaikkialle, varmaa joku ilmastointikanava. Jos istun asunnon oven vieressä ja kurkkaan postiluukkuni kautta käytävälle, nään hoikkia jalkoja. Ne repii mut kappaleiksi, ne saa veren vuotaa ja kyynelet tippumaan pitkin poskiani. Olen rikkirevitty, olen käytetty, hajoitettu ja mitätön. En tunne vain mitään. Olen niin turta, niin kuollut sisältäni. Ulkoapäin hymyilen, kampaan tukan, suoristan paitani ja jatkan matkaa siivouskomerosta rehtorin juttusille. Aloitan opiskeluni, yritän elää, jos kaadun niin kaadun kovaa. Mutta toisaalta olen jo niin pohjalla, mutta voin vielä alemmas vajota. Tuntuu kuin kävelisin järvellä, joka on jäätynyt, mutta ihan milloin vaan jää voi hajota, ja rakoilla ja putoan.
Ihminen on rakkaudesta riippuvainen.
Olen taas viikonloppuna lukenut Tommy Hellsteniä ja itken samalla ku luen. Pidän siitä tekstistä, se on jotenkin niin koskettavaa. Rakastan tapaa jolla hän kirjoittaa. Pidän siitä tyylistä. Hän kertoo ihan oikeita asioita. Ensi viikolla pitäisi mennä kouluun, en jaksais. Haluaisin olla vielä "masennus-sairaslomalla", en jaksa kohdata ihmisiä, hymyillä ja nyökkäillä. En jaksa. Kaikkea huonoa sattunut. Olen erkaantunut oikeista kavereita, en jaksa nähdä heitä. Häpeän itseäni. Häpeän sitä mihin kuntoon itseni olen saanut. En ole missään kunnossa.
"jos olisit sulkenut suunsa ajoissa et olisi tässä kunnossa nyt"
Täydellistä tuskaa kun näkee itsensä peilistä.
"jos olisit sulkenut suunsa ajoissa et olisi tässä kunnossa nyt"
Täydellistä tuskaa kun näkee itsensä peilistä.
(ja haluun olla tuon kuvan tyttö, enää 10 kiloa ni oon tuo tyttö)
9 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
tä sairaus on jokapäiväinä lähelläni, ihollani ja tappaa minut sekunti sekunnillaan mutta en kadu mitään.
okei :) sen kommentin pystyy poistamaan kun meet tonne "muokkaa tekstejä" ja sit painat niistä kommenteista niin avautuu se blogikirjotus ja ne kommentit pystyy poistaan siitä :D
olen blogissani joskus aikaisemmin puhunut siitä, kuinka kesällä tein rikosilmoituksen veljäni vastaan. monen vuoden hyväksikäyttä, henkinen ja fyysinen väkivalta, tappamisella uhkailu; kaikki se on saanut minut tappamaan itseäni kun olen koko elämäni noita asioita salanut.
kesällä kyllästyin. tajusin etten voi koskaan parantua jos en puhu siitä miksi sairastuin. tein ilmoituksen poliisille. helpotti. sitten kaikki meni pieleen.
tuli paniikit. jatkuva pelko. jos minä kuolen? jos perhe kuolee? kaikki meni sekaisin ja väärin ja minulle sanottiin että minä häviäisin jutun koska ei ole todisteita. minulle sanottiin myös ettei ilmoitusta voi peruuttaa.
olen raapinut ihoa ja huutanut. itkenyt, rukoillut, valehdellut, soittanut, puhunut ja nyt. se perutaan. ja minä allekirjoitin paperit joissa minä sanoin etten halua rangaistusta veljelleni.
minä hävisin.
minusta tuli sittenkin se, mitä hän minulle opetti:
ruma, läski, huora.
ettei minua voi kukaan koskaan rakastaan.
että minua saa potkia,hakata, sylkeä, heittää. että minut saa raiskata. että minut saa huumata. että minun ruumiillani ei ole mitään arvoa. ettei minulla ole.
enkä minä enää koskaan aio puhua tästä. minä jatkan pakoon juoksemista. minä yritän unohtaa.
mutta mitä enemmän yrittää, sitä enemmän muistaa. sitä enemmän vuodattaa saastaa ulos itsestään.
läski. ruma. huora. saastaa.
rakas veli. minä olen niin likainen.
anteeksi.
pelko on pahin. se lamauttaa.
minä pelkään. pelkään helvetisti.
siksi minä muutan pian. vaihdan numerot ja kaiken. irrottaudun vanhasta elämästä, jottei minun enää tarvitsisi muistaa.
minäkin saan lähestymiskiellon jos hän vielä yrittää jotain. nyt on ollut rauhallista. kai se vaan on niin aineissa.
väärin on se että itse joutuu pakenemaan ja peittelemään kaiken itsestään, vaikka itse ei ole tehnyt mitään pahaa.
voimia sinullekin.
tiedän, mitä se pelko on.
olet vahva.
No siis ei kukaan voi täysikäistä hoitoon pakottaa paitsi lekuri, mutta kun läheisille lipsahti et mut otettais heti sisään, lähetteest ei enää neuvoteltu ja terapeuttiki heilutti cheerleader-pompomeja nii..
....täällä lusin.
Niin minäkin. Valitettavasti.
siis tuo ohjelma oli todellakin aivan järkyttävä! kun katseli sitä ni tuli itsellekin likainen olo kun se mies oli niin lihava ja hikinen ja rasvainen.
Näetkö todella kauneuden luisevan naisen kehossa? Missä luut kuultavat nahan läpi. Näetkö sä todella kauneuden tässä kyseisessä kuvassa?
Mielestäni kyseinen nainen kuvassa on vartaloltaan ruma, ällöttävä, järkyttävä. Vartalosta voi perustella hänen haavoittuvaisuutensa, heikkoutensa, ilman että edes näkee kasvoja.
Tuo nainen kuvassa on sairas, todella sairas. Olen pahoillani tästä tekstistä, mutta ymmärrät ehkä pointtini.. Jos et, se on sääli.
Lisäyksenä vielä edelliseen, tiedän mistä puhun. Että en tule tänne lätisemään turhanpäiväisyyksiä.
Lähetä kommentti