En tiedä, en jaksa. En jaska syyä, en jaksa liikkuu, en jaksa nukkuu.
En jaksa tehdä yhtään mitään. Inhoan itseäni vain niin paljon.
Eikä siihen oikeastaan ole syytä enkä ole enää mikään teini, joka
ettis itseään roskakasast, olen sentään aikuinen, jolla on koulutus, perhe
ja ihanat kaverit. En vaan halua enkä jaksa olla.
Haluan vaan kuihtua pois ja makoilla.
Koska sitten kaikki ymmärtäisivät etten jaksa.
Outoa että ku on sopusuhtainen, jopa hieman lihava ni kaikki syyttävät sinua laiskuudesta ja kun olet hoikka, alipainoinen niin kaikki kauhistelevat ja käskevät syömään. Eivätkä anna nostella edes kauppakasseja tai mitään.
Mikä järki? v*tu**aa tän aikaansaamattomuus ja paino. oksensin tänään syömäni 2 tuc-keksiä, hirveästi mahanesteitä, pepsi maxxia ja 3 suklaakarkkia. en muuta syönyt enkä muuta oksentanut. olo on kaamee, tunnen itteni isoks norsuks.. hahaha. oon vinksahtanut. en jaksa elää. en vaan jaksa. jos hyppäis parvekkeelt.
mutta toisaalt.. en haluu. haluan enemmä laihtua ja saaha huomioda mutta silti "elää" kuin kuolla ja hyppiä parvekkeilta.. haha(?)
eräs kaverini kuoli äskettäin, suoritti itsemurhan.
mietityttää että miten kukaan ei auttanut. n
ähtiin et hänel oli paha olo ja oltiin menossa piristää synttäreitte kunniaks..
mut hän keskuudessamme enää ole ei.
muistan ku istutii keittiön lattial, pääni hänen olkapäällä, itkin ja valittelin ihmissuhdekiemuroita ja hän jaksoi kuunella. hän oli aina siellä minua varten, joskus hän puhui että olisi ihanaa asua minun kanssa yhdessä ja perustaa perhe, mutta kun olen häntä melkein 10 vuotta nuorempi ni se ois iha hassua koska minul viel koko elämä edessäni. tuntuu pahalta, että jos oisin sanonu tai tehnyt toisin et oisin voin helpottaa hänen elämää.
rakas ystävä, tiedän että olet vieläkin läsnä keittiössäni, siellä sinä katselet kun voitelen leipiä, jotka minuuttia myöhemmin oksennan.. tiedän että tiesit miten vaikeaa minulla on ja usein tivasit minulla tietoja mutta minä olin vahva, hymyilin ja autoin sekä halasin sua. halusin elää sinua varten, koska sinua parempaa ja uskollisempaa kaveria minulla ei ole ollut. päätit lähtä, itsekästä. sinua jäivät niin monet suremaan.. sinun lemmikkisi, minä ja muut kaverisi. ärsyttää. ei tämä mahdu minun pieneen päähäni. jos en olis lähteny ulkomaille vaan olisin tullut sinua tukemaan..
olisitko tänään vielä täällä?
olisitko puhelimessa vielä eka jolle soittaisin, johon tukeutuisin..
olisitko täällä vai olisikko ylhäällä taivaassa jossa sun ei pitäisi vielä olla..
miksi.. miksi menit.
5 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
olen niin pahoillani. en osaa sanoa muuta, en ole oikein koskaan osannut sanoa tällaisissa tilanteissa. se suru on niin ääretöntä ja vielä olisi miljoona kysymystä. ja sitä miettii, miten tärkeää on, että jaksaa täällä, koska aina on joku, joka jää kaipaamaan...
halauksia.
mmm. kuka tuttava? ja hei, liity sinäkin :D minä vielä vähän aikaan sitten dissasin facebookia ihan täysillä ja vannotin etten helvetissä tule koskaan liittymään sinne, mutta voi kun oli tylsä päivä ja siellä minä sitten yhtäkkiä olinkin. niinkin voi käydä. ja salaisesti voin tunnustaa että se on aika koukuttava paikka <;
ja tuo poika räpsi koko illan kuvia minusta ja kengistä. pitäisi itsekin katsoa ne läpi kun ei tiedä mitä toisen koneella on minusta (luojan kiitos siellä oli tarjoolla paljon viiniä niin minäkin kehtasin olla kameran edessä:)
ääh. vaihtamaan kissoille hiekkaa... eikö ne vois vaan opetella ite.
162 cm. Yyyääh, läskiläskiläskiläski olen. 8<
Voimia sinullekin <3
hah, en määkään missään edustuksessa ole, vielä (niin niin niin niin, no koska sitten saatana!) siksi mulla onkin siellä niitä kissojen kuvia lähinnä <:
kiva nähdä siellä muitakin bloggareita kasvojen kanssa. joitain sielläkin eksyilee...
no niin, pääsen kissoilla kyllä helpommalla (mutta se hiekkojen vaihtaminenkin tuntuu välillä niin ylivoimaselta) ei tarvi ulos lähteä sateeseen. siksi en koiraa joskus ottanutkaan vaikka halusin sitä enemmän kuin kissaa. en vaan olis selvinnyt pahimmista masennuskausista sen kanssa niin et se pääsis kunnolla ulos ja olis onnellinen. nuo kun saa puhtaat hiekat ja ruokaa ja muutaman rapsutuksen päivässä, niin ovat hyvin onnellisia <:
nykyään olen kyllä ihan täysin enemmän kissaihminen kuin koira.
mut mut. öitä pöitä <:
Toivon että joku puuttuisi kaikkien asioihin, ehkä se on ärsuttävää, mutta välttyisimme tuollaisilta menetyksiltä.
Ystävän menettäminen on kovaa, mutta luulen että tästedes huomaat kun joku tarvitsee apua.
Ja toivottavasti joku huomaa sunkin ahdistuksen.
Lähetä kommentti