I feel so lonely.
Miten voi jotkut sanat satuttaa näin paljon?
sain aamul iha hirveen ahdistuskohtauksen.
"toivoin et siust tulis jotain mut vääräs olin"
"näkeehän sen et sie oot yks iso luuseri"
"sie oot epäonnistunut alisuoriutuja"
"ja kato ittees kuinka paljon sä ootkin lihonnut"
"oot varmaa jo 20kiloo painavampi ku vuoden alussa?"
Joo kiitti vain kivasti. Nyt nää sanat jos mikään muu motivoivat.
Motivoivat minua ottamaan vastaan 3 kk:n haasteen.
Haaste: tiputa niin paljon elopainoa ku mahollista.
Säännöt: Ei ole, saat olla niin nälissään ku haluut&pystyt.
En vain jaksa elää. En jaksa enää.
Vuoden oon jo sinnitelly ja nyt taidan mennä.
En pysty - Uniikki
12 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
Ei ei..älä luovuta. Jos joku on noin kamalalla tavalla ilmaissut oman mielipiteensä, niin en usko että ko. ihmisellä menee itsellään kovin hyvin. Yhdessä tuemme toisiamme ja sanasi olivat todella kannustavia ja saavat minut jaksamaan :) Toivottavasti tämä kommentti auttaa ahdistukseen edes vähän :)
Voimia ja jätä tuollaiset kommentoijat omaan arvoonsa!
Lisäsin sut mun blogilistalle jos sopii? :)
little deluxen kaveri oli löytänyt sen blogin, tunnistanut ja mennyt kertomaan sen vanhemmille. hän oli sitten päättänyt lopettaa koko blogin :( harmi koska tykkäsin todella lukea hänen juttuja.
oijoi, mä oon niin KÄSI leipomisessa ja ruuanlaitossa että ihmiset ei todellakaan söis niitä mömmöjä jos ne näkis minkä kaiken kautta ne päätyy pöytään <: ehkä siksi jätänkin usein ne hommat muille ihan suosiolla. joskus on kyllä kiva sätätä keittiössä ja syöttää ne ruuat sitten muille ja odottaa tulevaa ruokamyrkytystä.
mutta joo, kai asioilla on tapana JOSKUS järjestyä. niin ainakin uskon. että joskus helpottaa. toivottavasti talvesta tulisi valoisa, valkoinen ja kaunis ja veisi kaiken väsymyksen ja pimeyden pois.
koita jaksaa <3 päivä kerrallaan.
niin täälläkin.
pus.
mikä sun selässä:O älä luovuta, taistele!<3
Kiitos, tykkään itsekin! Näyttäispä itsekin tuolle.:D
kiitosta vaan kannustuksesta :) kovasti jaksan uskoa siihen että laihana olisin onnellisempi..
Niimpä, onneksi se on nyt ohi! Mutta älä säkään luovuta! Mulla kävi jo tällä viikolla mielessä että tuleeko tästä yhtään mitään, mutta päätin jatkaa. Joten voimia vain paljon sullekkin!<3
Kouvolassa pääsee. Mun ei pitäny kyl sanoo, et asun tääl mut ihan sama:D Kaikki tietää muutenki.. Huomenna taas sinne kuntoileen:P
Paha toi selkä. Mul itel oli ennen joku 4 vuotta seläs joku juttu ku se tärähti tosi pahasti (putosin jääkökkäreen päälle heitettynä n.3m korkeudelta) ja sitte piti just varoo aina. Mut olin sillon nii "pikkunen" etten tajunnu aatella minkäänmoisii laihdutuksii tms. Mutta koita pärjätä. Ja jaksaa taistella<3
Tottahan se on, nautiskelu pitäisi olla jokaisen oikeus. Yritän itseänikin muistuttaa siitä, mutta heti kun avaa ensimmäisen käteen osuvan lehden, siellä taas lukee miten syntiä on sortua syömään mielitekojensa mukaan ja että lihominen on paha rikos, häpeä itselle ja kanssaeläjille.
Ja tohon sun postaukseen: en tiedä kuka sulle on sanonut noin mutta aika idiootilta vaikuttaa. Sellaisten takia ei kannata pilata elämäänsä ja antaa sairaudelle täysivaltaa. Tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa miettiä kuinka paljon antaa toisen sanojen satuttaa. Voimia sulle!
mmm. kahden vuoden pakkohoitotaustalla voin sanoa, että sairaala ei parantanut minua mitenkään - lähinnä vain työnsi ongelmia eteenpäin. ja paikkakuntani suljetulla (jossa olin vuoden anoreksian takia) tilani meni vain huonommaksi. viiltelin päivittäin, kasvojani ja jokaista ruumiinosaa, missä oli vielä ihoa. (siitä kiitos ikuiset arvet) sekoilin, yritin 6 kertaa itsemurhaa osastolla, söin ja oksensin jne. elämästäni tuli enemmän helvettiä kuin se oli ollut.
ei niitä hoitajia kiinnostanut; olivat akvaariossaan tietokoneilla. siellä ei tuntenut olevansa ihminen. oli vain kasa hulluja.
pelkään että jos menen sinne uudelleen, kaikki riistäytyy kunnolla taas käsistä. enemmän. siinä paikassa on niin huonoja muistoja, ainoastaan niitä. ehkä se ei muuttaisi tilannetta mitenkään, ehkä se vain pahentaisi kaikkea.
vaikka on eri asia olla vapaaehtoishoidossa kuin pakkohoidossa. pakkohoidossa minulla ei ollut mitään motivaatiota. joskus olin paikkakuntani suljetulla kaksi kuukautta vapaaehtoisena ja sairastuin silloin anoreksiaan bulimian sijaan. lähdin ovet paukkuen joku ilta kotiin. ja tulin pian ambulanssilla takaisin. ehkä jos menisin vapaaehtoisena, ottaisin hoidon erilaisena... mutta en tiedä. tiedän että tarvitsisin nyt osastoa :( valitettavasti. ja mitä kauemmin odotan, sitä varmemmin minut kärrätään sinne taas pian ambulanssilla. sairaalaan tai hautaan.
mutta en voi jättää kissoja. olen luvannut niille olla aina läsnä. vaikeaa.
ja anteeksi. tuli näköjään joku angstvuodatus.
ja kiitos viestistäs; ja juu, ei niitä mun tuotoksia kannatakaan syödä :D ei koskaan tiedä, onko niissä kissankarvoja ja jotain muuta ylimääräistä.
mut kivaa lauantaita sulle <3
Tuo haaste on aika loistava, mutta itse voisin ennemmin haastaa itseni kiinteytämään, koska ei tää paino tästä ainakaan vielä paljia putoa:(
Lähetä kommentti