"Nuku Vaan"

Huomasin tässä oikealle tuon lukijalistan ja lisääntyneet nimet niin haluan kiittää teitä kaikkia. Minusta on kivaa kun joku lukee ja arvostelee (täs blogissa sekä rakkausrunoissa). Vaikka kaikesta palautteesta en pidä mutta jos ainoastaan "hyvän palautteen" vastaanottaisin niin eihän minulla olisi sitten syytä ikinä suuttua ja voisin unohtaa miltä tuntuu tuntea jotain.

Jos päivittäin tuijottaa kattoa ja kaivelee varpaidenväliä sekä odottaa päivää, jolloin lamppu tippuu katosta niin ei kovin montaa tunnetilaa kerkee "elää".

Mietittekö ikinä kuka lukee blogiasi ja miksi? Miksi joku eksyy tänne ja mitä hän täältä hakee? Onko hän joku joka kyylää sinua ja haluaa viedä sinut jonekkin tutkittavaksi?

Tiedän että saatan olla pilaantuneemti appelsiini muitten joukossa, mutta kaikki ihmiset ovat varmasti jollain tavalla "pilaatunteita", "vääristyneitä".. Ei voi olla putipuhdasta ja täydellistä appelsiiniä. En usko. Tietenkään en yleistä mutta luulisin että valtaosalla on joku juttu, jota he eivät halua jakaa kaikkien kanssa - eivät kaikille kerro kaikkea.

Kerran teksteihin kommas joku öö.. about xx vuotias kissablogin pitäjä? Niin oli niin mukava lukea, koska en ole ikinä ajatellut että kuka blogejani lukee. Hänellä oli hieno se kissablogi (harmi ku en muista täl hetkellä et mikä seoli)

[Apua, joku kolkuttelee ovelleni - nyt leikitään ihan hiljaa = kukaan ei ole kotona]

Rakkausrunoissa siellä runojani luki eräs henkilö, joka kyseli että mikä ajoi minut sairauteen? Selitin hänelle (kirjoitin siitä eräässä blogitekstissanikin miksi olen täällä jossa olen nyt ja miksi sairastuin pahasti vaikka olin mä varmasti sairas jo ennen sitä kun tapasin kihlattuni). Sitten eräänä päivänä sain taas kirjeen ja kerroin hänelle että kyllä minua jokin tässä elämässä pitää ja minulla on joku tavoite jota kohti pyrin. (ei liity painoon)



Kerroin myös, että en usko rakkauteen enkä halua mennä naimisiin enkä halua lapsia. Pidän yksinelämisestä, mutta ei se tarkoita että olisin yksinäinen. On minulla kavereita - he vain jäävät Stadin suunille sekä Itä-Suomeen. Skinnarby rocks! ;)

Sitten hän lähetti minulle kirjeen:
"...eli hän porukkansa kanssa vaelsi Antarktiksella ja kiipesivät sellaiselle vuorelle, missä ei ihminen ollut ennen käynyt. Hän kertoi tarinan alusta asti, kuinka sitä ensin 4 v valmisteltiin jne. Hän oli tullut kertomaan sitä meille siinä mielessä, että YKSIN EI SAA AIKAAN MITÄÄN MERKITTÄVÄÄ. Ihmiset tarvitsevat aina toisiansa. Emmehän todellakaan ole IHMISIÄ yksinämme."

Okei, EKA en tajunnut, mutta sitten kolahti: Hän yrittää aivopestää etten voisi olla onnellinen yksin vaan tarvitsen jonku kolmijalkaisen lyömään, hakkamaan ja käyttämään minua hyväksi. Tietenkin saaattaisin myös löytää kunnon aarteen, joka ei pettäisi, rakastaisi ehdoitta ja kohtelisi minua hyvin sekä tasavertaisesti - kumppanina.

Minä sitten vastasin näin:
"Nyt ei olekaan vuorelle kiipeämisestä kyse ja mieluummin elän yksin onnellisena ku jonkun kanssa onnettomana. Antarkikselle kiipeäminen varmasti vaatiikin enemmän ihmisiä kuin yhden. Ja kyllä tunnen itseni ihmiseksi yksin"

Hän jatkoi:
"Joku saattaa inhota koko ihmisyyttä. Se on paha juttu. Olemme kuitenkin syntyneet tänne jotain varten eikä se suinkaan taida olla jotain sankaritekoja tms, vaan se, että olemme täällä nimenomaan keskenämme ja TOISIAMME VARTEN. Siitä lähtee mielenkiinto olemiseen. Asun yksin ja tykkään siitä, mutta touhuan kaikenlaista, missä on muitakin ihmisiä, etupäässä näitä taiteilijoita. Se vasta on oikeaa ihmisyyttä; luoda jotain omaa. Sori että saarnasin, mutta toivon sinun edes lukevan tämän."



Tässä vaiheessa olin jo melko kettuuntunut, koska sanoinko minä että en touhuaisi mitään? Missä vaiheessa olen väittänyt eläväni kuin ERAKKO? Tietenkin minusta olisi mukavaa kölliä sängyssä ja murehtia painoani ja lukea maailmanluokan kirjoja ja zippaila kahvia, mutta en petä ihmisiä - käyn heidän kanssaan kahvilla, keilaamassa, käyn minä joskus koulussa/luennoilla. Kesällä olen aina miespuolisten kavereideni kanssa pelaamassa futista taikka beachilla volley-ballia. !

Kirjoitin takaisin näin:
"En inhoa ihmisyyttä. Minä olen mukana monessa jutussa jossa on ihmisiä, tuotan lehteä, olen urheilussa monella tavalla mukana ja ihmisten kanssa tulee paljon kanssakäymistä päivittäin, mutta se ei tarkoita että minun pitäisi jonkun kanssa elää. Ja paljon tulee myös blogimaailmassa vaihdettua ajatuksia muiden kanssa. Minä olen luomassa ihan omaa - omaa elämääni ja ihan itse päätän miten sen elään."

[Käytävälläkin hiljeni, ONNEKSI! Kuka minua olisi nyt kolkuttelemassa ollut?]


Oon ominsilmin nähny, on lähimuistissa
ku jengi vetää muutaki ku uistinta
Pois ne musta, huhut ja huumejupakka.
Ku mä en oo polttanu ees kokonaista tupakkaa.
Silti en oo siinä asemas et voisin tuomita,
mut vähemmästäki on ystävä huolissaan.

Puhetta ohi suun, mut taakse selän osuu.
Ota ote ota, rauhotu älä hosu..

Nuku Vaan - Elastinen