"Leiki.." "Reach.."

Damn. Olen kipeä. Ääni ei kulje, tuskahiki otsassa. Pyöryttää ja maailma heittää silmissä. Sydän muljahtelee. Pulssi tykyttää. Pumppu on kovilla. Käsiin sattuu ja polvi on hajalla. Tätä se urheileminen teettää.

Viikonloppuna kävin lautailemassa, ai että se oli makeeta. Aamukasilta lähdettiin Jyväskylästä Himosta kohti ajelemaan. Onneksi kaikilla oli kamppeet ja päästiin suoraan lippuluukuille ku oltiin eka löydetty mökki ja vaihdettu laskuvaatteet päälle. Eka hieman pelotti et osaakohan enää lautailla. Sitten kaveri sanoi et järkevämpi mennä kahdestaan hissillä ylös (apua, en ole koskaan mennyt kahdestaan kenenkään kanssa), mutta se sujui - kumpikaan ei kaatunut. Jippii!!



Rinneravintolahan tuli myös hyvin tutuksi. Siellä oli joitakin turisteja (lautailijapoikia) ja he tulivat juttelemaan meijän poppoolle englantia. En kyllä tiedä miksi, yksi heistä hymyili mulle. Mentiin sitten sen "hymypojan" kanssa kävelylle ja juteltiin englanniksi kaikkea mukavaa. Illalla mentiin näitten turistijen kanssa viihteelle ja se "hymypoika" oli erittäin mukava, kiltti ja huomaavainen. Hän oli mukava, ihanku joku vanha tuttu kaveri. Jotenkin henkilökemiamme kohtaasivat ja illan päätteeksi hän suuteli minua pitkään. Hätkähdyin mutten vetäytynyt pois. Sunnuntaina laskin kavereiden kanssa lähinnä Snowparkia ja lähinnä välttelin "hymypoikaa". Parkissa tuli muutama onnistunut hyppy ja temppu, mutta sitäkin enemmän onnistuneita kaatumisia ja luitten kolinaa luntaa vasten. Hyvä, että luut pysyivät ehjänä.

Näin illalla vielä "hymypojan" parkkipaikoilla ja hän antoi minulle hotmail-osoitteensa, mutta sanoin, ettei tästä tule mitään, koska olen laiska lähettämään sähköposteja (niin valhetta!) ja hän vähän katsoi minua oudosti ja tokas, et "You know, friends?" .. "Yes, but i don't even know you, if we meet again here next year then we can talk again, but i don't see why we should keep in touch.." Kummastelin, koska näin itseni taas lihavana, ylipainoisena, että kaikki pursuaa jostain ja mietin, että miksi joku lähestyy. Kaverithan mä ymmärrän, koska minulla on maailman ihanimmat kaverit, jos mennään bilettämään tai pitämään hauskaa, mutta heidän kanssaan en oikein puhu/en halua/ei huvita elämän vaikeista asioista, koska haluan joskus vain pitää hauskaa ja olla miettimättä mitään.

---

Olen myös oppinut että joku random ihastus, lomaromanssi, ihana hetki - ei saa vetää itseään siihen ihastumiseen niin paljon, että se sattuu ku se toinen henkilö ei reagoi tai ei pysty sitoutumaan sinuun. Mieluummin pidän mielihaluni ja tunteet itselläni kuin luulen jokaista vastatulevaa elämäni rakkaudeksi. Lomaromanssit ovat huonoja, jos päästää siihen tunteilun mukaan, koska niistä irtipäästäminen on itselleni osoittautunut kamalan hankalaksi ja taistelen vieläkin ihastumista vastaan, mikä kesällä vahingossa tapahtui.
- - - -
Leikithän kanssani etkä vastaa "en"
Leiki kanssani tästä päiväst ikuisuuteen
Leiki kanssani tästä illast aamuun uuteen..

Ei päätä eikä häntää tässä elämässä.
Polvissa paikat ja paita väärinpäin
Hihat liian pitkät, siks mä ne käärin näin
En haluu kasvaa koskaan vaan haluun jäädä nuoreks . .
Leiki kanssani - Mc Mane

---

Vaiettu totuus
-.-



Kesällä minä tapasin lomakeskuksessa erään henkilön ja heti ensivilkaisulla mä tiesin, että minä haluan suudella häntä, halata häntä, jutella hänelle, haluan olla ihailtu hänen taholta. Puhuttiin hänen kanssaan maailmasta, lentämisestä, perunalastuista, syötiin jäätelöä ja kikateltiin. "Vahingossa" hipaisin häntä aina kuin suinkin mahdollista ja istuuduin aina hänen viereen. Käytiin uimassa hänen kanssaan ja minua hävetti "oma liiallisuus", joten nousin vedestä, puin juoksukamppeet ja juoksin 30km ja minusta tuntui, että kuolen.

Hän oli jotenkin niin erilainen, niin aikuinen, fiksu ja filmaattinen. Hänellä oli tietty pilke silmäkulmassa ja hänen selostustapansa oli mielenkiintoinen. Kuuntelin hänen jutuille ja nauroin vaikken edes kuunellut? Taisin vain olla lumoutunut häneen, koska hän oli kaikkea, jota etsin kumppanissa, paitsi yksi hänen mielipide oli sellainen, josta olen eri mieltä, mutta muuten. Ja onko oikeasti sitä Mr.Täydellistä olemassa? Aina löytyy joku vika, mutta jos on on pieni juttu ni sehän ei haittaa.. Vai?

Välillämme oli kemiaa, jännitys. Koska oltiin pelkkiä kavereita mukamas koko alku- ja keskikesän. Minä näin häntä päivittäin niiden viikkojen aikana, juteltiin ja halusin olla hänen lähellä vaikken voinut hänen syliinsä käpertyä. Sitten eräänä iltana oltiin huumaantuneita sokerista ja juomasekoituksista. Me jotenkin tanssilattialla päädyttiin tanssimaan yhdessä. Hänen tuoksu, hänen käsiensä kosketus, hänen iho. SE kaikki, minun lähellä, painautunut vasteeni. Hän oli siellä, välilämme ei ollut millin milliä. Hengitin syvää ja rauhallisesti - kyllä tässä minun paikkani on, tässä minun on hyvä ja turvallinen olla. Tanssittiin 4 tanssia, kaikki hitaita ja oltiin painautuneena toisiamme vastaan. Kun musiikki loppui ni olin vieläkin siellä, silmäni olivat olleet kii enkä halunnut päästä irti. Halusin olla siellä aina ja ikuisesti. En uskonut, että pystyisin lyhyessä ajassa retkahtamaan niin täysillä. Lopulta vetäydyin irti, sönkötin jotain ja kävelin ulos, rannalle.

Istuin rannalla ja hän tuli sinne. Me juteltiin, me halailtiin - hän sanoi jotain, joka painautui mieleeni. Hymyilin ja teki oikeastaan mieli itkeä, koska hän oli varattu - häntä rakasti toinen nainen (ironista kyllä, hänen avovaimolla on sama nimi kuin minulla). En voinut itkeä, koska väitin etten minä välittänyt, että se oli vain hetken huumaa, en ihastunut. Jotenkin päädyttiin nukkumaan samaan sänkyyn, muttei kumpikaan oikeastaan nukkunut koko yönä. Silloin kun aamuyöstä nukahdin niin hän katseli minua nukkuavan - uneni olivat rauhalliset sinä yönä enkä nähnyt painajaisia.

Aamulla herättyäni ekaksi näin hänet, hänen ripset, silmät, kulmakarvansa, nenä, poskipäät. Hän oli nätti, miehisellä tavalla, hän on komea muuten, mutta sinä aamuna hän oli nätti. Katselin hänen nukkumista reilun vartin ajan ja silloin soi herätyskellot. Kesä oli loppumassa, mentiin omille teilleen ja takaisin kavereidensa, ystäviensä pariin.



Hän sanoi, että rakastui minuun (hän myös rakastaa avovaimoaankin, eikö vain?) mutta minä taidan inhota, vihata häntä vaikka samalla jos hän tulisi oveni taakse ja sanoisi että välittää. Minä halaisin, pussailisin ja sanoisin: " mä pidän susta yli kaiken ".. Mutten minä voi, koska ei hän ikinä tule. Enkä toisaalta haluaisi että hän tulisi koska minä olen onneton ja rikkinäinen ihminen ja kaipaan jotain jota kukaan ei voi antaa enää.

Mä joskus mietin et miksi ihmiset pettää ihmistä jota he uskoo rakastavansa? Onko se oikeasti rakkautta? Minä olin eräässä suhteessa "se kolmas", joka tuli kahden ihmisen rakkauden väliin ja vei siitä pienen palan, mutta ehkä se vain vahvistaa ja lujentaa heidän suhdettaan.

Hän oli jotain jota haluaisin niin pahasti vaikka haluaisin olla ja asua yksin, mutta hän. Hän täydentäsi minua ja voisin kuvitella meneväni hänen kanssaan naimisiin vaikken halua naimisiin edes koskaan mennä.

Toisaalta tiedän sen, että jos me oltaisiin päädytty yhteen, että hän olisi jättänyt avovaimonsa/kihlattunsa niin mikä estäisi häntä pettämästä taas? Vaikkei hän ollut aikasemmin pettänyt ja mä olin eka "lomarakas" mutta jos kerran haksahtaa niin ..



Miksi pitää leikkiä. Jos on suhde yhteen naiseen niin miksei voisi pysyä siinä yhdessä. Miksi pitää leikkiä muiden kanssa, onko se jotain egobuustia että tietäisi onko se iskutekniikka vielä tallella ja tietäisi näyttävänsä edelleen komealta urokselta myös muiden silmissä.

Haluaisin että tämä kesäromanssin päähenkilö, Ville, lukisi tämän tekstin joskus ja ymmärtäisi, ettei hän voi tehdä näin, koska ihmisiin sattuu. Haluaisin myös, että hänen avovaimonsa lukisi tämän, koska pelkään, että jos he pysyvät yhdessä ja saavat lapsia, niin suhde voi alata rakoilemaan..

Tietenkään en voi sitä sanoa, enkä voi ikinä näyttää heille kummallekkaan tätä tekstiä, vaikka osa minusta haluaisi, mutta ehken sekaannu muitten elämään ja elän vain omaani. Oli aika terappeutista kirjoittaa tämä tänne, koska se kaivelee muistoissa ja olen pyrkinyt sulkemaan sen lokerikkoon ja yritin heittää avainta pois, mutta ne muistot ja tunteet palautuu ajoittain. Ehkä oli parempi kirjoittaa nämä ja miettiä, että haluanko elämääni ihmistä joka pystyy pettämään kun olen jo niin paljon joutunut kokemaan?

Miksi haluaisin itsestäni rikkirevitymmän? Eikö tämä nykyinen rikkinäisyys riitä? Taidanpa olla vähän masokistinen, että kiusaan itseäni, mutta tunteet, näännyttäminen, itsensä rangaiseminen, paleleminen - kaikki ovat masokistisia tapoja, koska aina voi laittaa enemmän vaatetta taikka syödä järkevämmin ja liikkua enemmän eikä tarvitsisi nuijakoida itseään, jos ei ole tehnyt jotain.- - - -
>
And boy you're killing me and you don't even know it
Tried to hurry back but I can't control it
So if I'm flirting to you, skip the how you doing ..

From the minute that you walked right through the door
Thoughts are racing in my mind, time to explore
I told my friends that I just gotta have him
But don't look now, cause I see you staring..
In my mind, you and me in a secret affair
Oh boy you're killing me and you don't even know it
Try to hold back but I can't control it.. .

Reach Out - Hilary Duff

---

Kuin kehto, yksi kosketus voi tuoda sinut tänne
En ole ainoa, sinä & minä salaisessa suhteessa
Ja poika sinä tapat minut keskeisesti nyt täällä
Liian uninen kiirehtimään takaisin mutta en voi ohjata sitä
Flirttailen sinulle, jätetään kohteliaisuudet
nappaan kätesi ja vedän sen lähemmäksi minua ..
Lähden ovet auki ja katson oletko valmis suutelemaan
Mutta kutsuit minua fan-tas-ti-seks-i
Haluan vain tuntea sinut..

Päästä minut ..