Minä herään, verryttelen ja pyydän apua. En saa apua, vaikka pyydän. Minulle nauretaan. Heikko, et pysty. Tyhmä. Minä haluan ja minä yritän. Jokainen päivä on yhtä tuskaa, monta tuntia kelattavana. Monen monta tuntia ja monen monta minuuttia.
Voisi luulla, että minulla olisi joku joka auttaisi, joka yrittäisi kuunnella ja nostaisi minut ylös suosta.. Ei minulla ole, ei ketään, kehen turvautua. Asunto näyttää läävälle. Vankina omassa asunnossa. En pysty siivoamaan, en kykene oikein mihinkään, mutta apua on turha odotella. Olen yksin. Aivan yksin. Isossa maailmassa.
Tuntuu enemmän siltä, että matkaani voisin jatkaa yksin. En kenenkään kanssa. En kenenkään.
Tekisi mieli rähjätä kaikille, mutten jaksa. Olen vaan niin uupunut, mutta kukaan ei huomaa, miten minun koskee. Äksyilen, vittuilen ja möläyttelen, mitä sattuu.. Minuun koskee ja haluan, että huomaat sen ja kysyt, voitko auttaa. Kun olen pyytänyt apua, mutta kukaan ei auta eikä tarjoudu auttamaan. Kiitti v*tusti.
1 heitetty(ä) karkkikääre(ttä):
kunpa voisin auttaa.
Lähetä kommentti