happyness of another

Hän on siinä vieressäni, niin hiljaa ja niin suloisena. Mietin hiljalleen mielessäni asioita ennen nukahtamista, katselen häntä, silittelen hänen hiuksiaan. Melkein itkettää kun tunnen olevan niin lähellä häntä. Hän on siinä vieressä, on tukenut niin monessa asiassa, on kuunnellut minua ja raivonnut minulle, jos tuijotan tyhjyyteen, mutta minä pelkään sitä kun hän on hiljaa, pelkään sitä yli kaiken, koska jos hän on hiljaa niin enhän minä tiedä, mitä hän ajattelee.

Hän. Hymykuopat, hassut vitsit, hauskat jutut. Olen niin kiintynyt häneen, mutta osaisin kuvitella elämääni myös ilman häntä, mutta en halua, vaikka joskus olen kuvitellut. Joskus kuvittelen, että kyllästyn kaikkeen tai hän kyllästyy minuun ja oikkuihini ja minä muutan täältä pois, hänen vierestä ja olen omillani, vaihteeksi, ilman Häntä. Nään sen oikein hyvin, mutten haluaisi, haluan olla täällä, missä mun on hyvä olla ja on ihminen, joka on kanssani samalla aaltopituudella vaikkakin kuulumme eri poliittisin järjestöihin.

En olisi ikinä uskonut, että joku kuulisi minun menneisyyteni ja siedättäisi sen, ottaisi mun syleilyyn ja hyväksyisi mut elämäänsä ja puolustaisi minua tiukan paikan tullen.

cruelty of life

Thinking of when we were younger
On the roof where we made out
You told me secrets 'cause you knew that
I'd keep it

Will you be my Juliet if I play the role of a Romeo?
Will you be mine even when the sky comes crashing down?
This could be love, but who knows.

Olen onnellinen, tyytyväinen, en ole töissä enkä nauti kesästä (kun sataa), mutta olen onnellinen, jokseekin, kaikki minun 51,3 kiloa ovat tyytyväisiä tällä hetkellä.

Olen nauttinut elämän pyörteestä, olen nauttinut hullaantumisesesta, lämpimistä öistä ja valoisisista viesteistä. Olen päässyt eroon valtaosaa veloistani ja hulluttelen sillä ajatuksella, että 2,5 uoden päästä olisin velkavapaa maksuhäiriöinen ihminen, mutta silloin ei tarvitsisi enää töistä saamistaan palkoistaan maksaa vanhoja, typeriä velkoja.

Miettiä, ihmine on niin vanhaksi elänyt, asunut omillaan jo 10 vuotta, mutta on ollut niin tyhmä, että on aiheuttanut itselleen maksamattomia menoja n .6 350e edestä, et sillai, aika kimurantti juttu, että pystyy noin kivasti velkaantumaan korkoineen ja kaikkeen.

Mutta itkeminen ei oo auttanut, mutta teot ja positiivnen asenne on auttanut ja se, että olen voinut puhua asiasta.

Olen voinut sanoa: mokasin ja pahasti, mutta hei, mitä sitten.
Itteppähän elän omaa elämääni.

Oikeasti, en voi saada vakuutusta, enkä voi saada kaapeli-tv-pakettia mutta hei, mitä sillä on väliä, kun velkasummao n enää vain 3785,44e ja nään valoa 2,5 vuoden kuluttua omaehtoisella maksusuunnitelmalla.

Ei sais ikinä heittää laskuja pois taikka muuttaa asunnosta toiseen ja olla niinku piilossa et "eihän se posti minua löydä" .. heh.