Ei oo järkee ei oo ei!

En tajua mikä minua vaivaa. Olen onneton, väsynyt, päätä särkee, minen jaksaa, miksei kukaan ota syleilyyn? En halua että kukaan koskettaisi minua. Kuuntelen filth in the beauty:a ja mietin. Mietin, miten minä olen tässä, mitä minä haluan ja miten minä pääsen siihen. Lähinnä ajatuksissani pyörii paino. Enhän minä ole lihava mutta sitten taas kuitenkin olen. Nään kaiken mistä en pidä. Nään sen mitä muut eivät nää. Kukaan muu ei nää minua lihava. Mutta minä nään. Miksi. Miksi minun on paha olla ja miksen voi olla sinut itseni kanssa. Mikä minua vaivaa ja miksi haluan kaikki muut sulkea ulkopuolelle. Rakas bittiavaruus. Kaveri, ystäväni. Myös hyvässä ku pahassa. Olen rakastnut, mutta miksen rakasta itseäni. Miksi pystyn rakastamaan toista ihmistä epätäydellisenä täydellisesti? Miksen voi viis veisata myös omista "huonoista puolista" ja hyväksyisin itseni täydellisesti epätäydellisenä. Olen kaunis, olen söpö, mutta en kuitenkaan rakasta itseäni.

I'm wide awake and I can see
The perfect sky is torn
You're a little late, I'm already torn, torn..

En halua muistella.

Itku tuli. Vihaan terveydenhoitopalveluja. Halusin varata ajan naistenlääkärille, eli vähänku gynekologille. Soitin, puhelin soi. Ai minkä takia? .. no selitin, sitten hän sanoi, mikä lääkäri oli viimeksi? En nyt muista.. MINÄ KATSON, ja sitten hän luki: ....nainen, jolle tehty lääkennellinen raskaudenkeskeytys, käynyt sittemmin kontrollissa, blah blah, sitten kokeiltu sitä, tätä ja tuota lääkettä, sitten tullut, nyt määrätty tällainen juttu ja 3kk päästä takaisin.. 


Onko nyt siitä mennyt 3 kuukautta ku viimeksi kävit? 
- NO KYLLÄ (no eikö se hitto vie näy siinä)
..Tää on just tää lääkäri, vaikka sanoit ettei ollu. 
(no antteeks nyt perkeleesti ku en nyt sattunu muistamaan kuka lekuri mul oli) .. 
Olet käynyt myös tohtori Puupään luona
(kyllä, olen, miten tää liittyy nyt mihinkään)
Okei, laitetaan nyt tää aika tähän 3.10 klo 12.. 
- Oisko muuta aikaa?
Kui, eikö tämä käy sinulle? Missä olet, koulussa, töissä vai teetkö jotain ihan muuta ?? 
- Ei taida kuulua sulle, mutta joo tuun sillo, laita se aika. HEIHEI!

Ihanku haluaisin miettiä, mitä kävin läpi, mitä söin, mitkä kivut minulla oli, asia, josta en halua puhua, koska olen sen jo mielessäni käsitellyt. Asia, joka on minulla vielä pikkasen kipeä, en halua tuoda sitä esiin ja sitten hän tulee ja repii haavoja, minkä takia hänen piti lukea sitä tekstiä? Ja jäi ihan sellane fiilis, että hänestä minä olen jotain pohjasakkaa varsinkin tuohon viimeseen hänen kysymykseen viitaten.

Ja tuttava-ystävä-kaveripiirini kummastelee miksi inhoan syvästi terveydenhoitoalanihmisiä ja kaikkea palvelua liittyen JULKISEEN terveydenhoitoon.. Siellä luullaan olevan parempia ku mitä minä olen ja sitten sorsitaan minua maan rakoon, ja kerran olen tehnyt kantelun mieslääkäristä, koska hän loukkasi minua syvästi, viitateen maailmaan vanhimpaan ammattiin omalla kielenkäytöllään.

F ak !

En ymmärrä, että miten mokaan ja munaan kaiken mihin kosken. Kaikki on hyvin ja sitten minua ärsyttää, raivoan, kiukkuan, heitän tavaroita ja vaatteita. Minua kiukuttaa, tuntuu, että olen niin yksin, ei ketään kelle puhua, ei ketään kelle sanoa, että voisitko vaan olla kanssani, katsoa silmiini ja naurattaa minua? Voitko olla siinä ihan lähelläni, keskittyä minuuni?

Voisitko ripustaa pyykit, toisaalta en minäkään auta ssinua aina ripustamaan niitä.. voisitko tehdä ruokaa? Toisaalta, en söis varmaan kuitenkaan. Kuuntelisitko vaan, jos kertoisin, että minua ärsyttää, antaisitko minun vaan itkeä ilman syytä?

Koin paljon viimeisten viikkojen aikana, itkin sitä kun näin iskän, hiljaa, yksin ja sulkeuduin itseeni. Minulla olisi voinut olla perhe, mutta nyt se on myöhäistä. Mikään ei enää palaudu ennalleen. Ei mikään, ei milloinkaan.

Minun pitää unohtaa menneet ja keskittyä tulevaisuuteeni, koska muuten mokaan nykyhetken ja kaiken ihmisen kanssa, kenestä välitän. Minun on pakko, jos haluan selviytyä, koska menneisyyden muistelu eikä jossittelu ole mikään ratkaisu mihinkään. Omat tulevat valintani ja suuni aukominen ovat avaimet menestykseen, koska kukaan politiikko ei ole voittanut vaalikampanjakaan puhumattomuudella.

Eet

I love my life. Kävin ulkomailla, rusketuin, nauroin ja söin salaattia. Huomaan, että olen kiukkunen, ärtynyt, olen laihtunut ja kiukkuan kun ei ole hyvä olla, ei tarpeeksi. Tiedän, se alkaa taas, pitkät lenkit jaloillani, pitkä päivä ilman ruokaa, se alkaa ja minä odotan. Olen valmiina, tällä kerta olen fiksumpi.

Ärtynyt olo. Ja kynsikin on lähtenyt irti, missähän se mahtaa olla, kohta purisin sen irti jos en saa katetta. Kuuntelen musiikkia ja oloni on hyvä. Välttelen keksejä ja karkkia, huomenna olen taas vahvempi päivän verran.

It's like forgetting the words to your favorite song
You can't believe it
You were always singing along
It was so easy and the words so sweet
You can't remember
You try to feel the beat

D onkey

Screw people, screw me, screw us. Minua vähän pelottaa tuo salamointi ja sade. Huomaan, että ruokailun rajoittaminen on tehnyt minusta ärtysemmän ja äkkipikaisemman. Eilen yöllä kirosin, muutuin aggressiiviseksi ja halusin vaan autolla ajaa ympäri. Ei kiinnosta Halusin vaan kotiin nukkumaan, nopeasti pois tien päältä. Olen poikki ja ressaantunut, en jaksaa, mutta kuitenkin, se on vähä niinku pakko. Tänään sumplin vielä kaikkea kivaa ja 3 vuoden päästä ehkä voin alkaa elämään.

Tuntuu vieläkin kahlitulta, minuun sattuu ja nyt kuvittelen itseäni laihana, uskon joskujs, että oon vielä laiha kuten olin joskus mutten ole. Nään totuuden peilistä ja minua hirvittää..

Kuntosali, liikunta, hiki, kaikki se on saanut minusta taas otteen. Olen hurmiossa ja ruoka on vaan sivuseikka.

C loddish

So stupid. Kirjoitin kännykällä blogeriin ja bloggeri alko herjaamaan, ihan typerää "vuodattaa syväntä sisintä" .. raivostuin, mutta en voinut sille minkään, nukahdin sitten sen jälkeen ja näin outoja unia kuola valuen suupielestäni..

Aina kun herään päivä/ilta-unilta niin minulla on kamala nälkä, tuntuu että voisin syödä vaikka hevosen, tai kaksi, syön ja syön ja syön.. kunnes tajuan, että ehkä minulla on sittenkin jano...

Tunnen itseni niin turhautuneeksi, niin ylimääräiseksi, niin turhaksi ja sanoinko, että minusta tuntuu, että teen kaiken väärin, sanon kaiken väärin, olen niinku varjoissa? En ole tottunut, haluan olla etualalla, huomion keskipisteenä, vihaan sitä, etten saa tehdä mitään, kykyihini en luoteta, kukaan ei luota, ei usko, ei halua olla se, joka antaisi minulle tekemistä. Minun pitää itse keksiä itselleni tekemistä, onneksi omistan lenkkarit ja mukavan lenkkipolun.

Joskus tuntuu, että haluaisin olla yksin, omissa oloissani, ihan yksin, aina kun joku on lähellä, niin HE ärsyttävät, en jaksaisi olla aina puhelias... Tänään tapasin uusia ihmisiä, ihan outoja, siis minulla, tosi mukavia, ja minua alkoi ahdistamaan, tuntui, että olen niin iso, niin vanha enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Minulla ei ole oikein kunnon ammattia, ei tutkintoa, joskus tuntuu, että muut ihmiset saavat minut näyttämään tyhmältä, tai sitten olenkin, muttam miksi sitä pitäisi vielä erikseen korostaa? Minusta olen fiksu ihminen, paljon elämää nähnyt, mutta tottakai minua itkettää kun en tiedä, että kuka on Kofi Annan? .. taikka mitä kieltä puhutaan Kuubassa, en tiedä.

Minua kismittää kun etenki eräs ihminen saa minut joskus kyseenalaistamaan itseni ja näyttämään minut typerältä, mutta ei hän tahallaan, tottakai hän joskus ehkä pitää siitä että olen vähän hölmö (?) .. mutta en tiedä, että näytänkö oikesti joskus täysidiootilta kun olen tietämätön ja vaan esitän ?  Love is stupid. Joskus tuntuu myös, että olen tylsä, suutun helposti ja minulla ei ole Mitään Annettavaa toiselle ihmiselle ja se ajattelutapani on minusta surullista, mutta onkohan se tottakin, ainakin kuulemaani mukaan.

Say "Hi!" to stupid.. Be nice.

Oh, this is stupid,I'm not stupid

Don't talk to me like i'm stupid (stupid in love)
I still love you but I just can't do this
I may be dumb but I'm not stupid. 

My new nick name is 'you idiot' 

Eihän yksi ihminen voi kaikkea tietää, mutta tiedän ainakin sellaisen x-yhtälö kaavakkeen ulkoa, matikka on kiehtovaa, mutta minusta tuntuu nykyään etten osaa edes peruslaskuja, ja minusta tuntuu, etten osaa englantia ja sitten minusta tuntuu tyhjältä, olen ontto. Hymyilen.

Minusta tuntuu ...

Minusta tuntuu ...

Juuri tältä minusta tuntuu !

B äk

steal and shoot it and kill it or take another route

steal and shoot it and kill it or take another route

se vie minut. tai olen niin lumoutunut, katson kuviani ja huomaan, miten laiha minä olen, näytän onnettomalta, mutta sitä minä haluan, koska jos tuntuu pahalta niin ei haittaa vaikka jotain pahaa sattuuki ku se ei enää tunnu miltään, mutta jos olet onnellinen ja jotain sattuu niin UHUPS .. se tuntuukin aika karmealta !

I think I need a better drummer ..

-minun pitää itse alkaa lyömään tahtia elämälleni, tahtia liikkumisiini, enhän voi jatkuvasti sanoa, että no sitä tätä ja tuota, pitää ottaa vastuuta, käydä liikkumassa, olla aktiivinen, hymyillä

"No - life"

Minulla on elämä, mutta en käy baareissa, ensiksi, se on kallista ja toiseksi, minulla on aina kamala dilemma, että mitä pistän päälle ja miltä näytän. En voi, lökärit on paljon kivempia.

Bangbang.

Pepsiä, pepsiä, pepsiä. Henk.koht loukku. Oon niin pahasti kusessa, valehtelen ja huijaan, manipuloin. Tuntuu, että esitän, taas esitän. Ihmisille, joille ei pitäisi. Huomaan, että hymyni ei ole aito, nauruni ei ole aito. Ylikorostan, kuulostan typerältä korvissani. Leikin hurmaavaa, mutta olen psykopaatti, itken, jos jokin ei mee tavallani tai esitän suuttunutta tai suutunkin, jos kaikki ei mene haluamallani tavalla. Olen jollain tapaa aika pahasti itsekeskeinen ja tuijotan pelkästään omaa napaa, sen takia minä haluanki vielä laihtua entisiin mittoihin ja vähän lisääkin kun en tykkää navastani... tällä hetkellä

happyness of another

Hän on siinä vieressäni, niin hiljaa ja niin suloisena. Mietin hiljalleen mielessäni asioita ennen nukahtamista, katselen häntä, silittelen hänen hiuksiaan. Melkein itkettää kun tunnen olevan niin lähellä häntä. Hän on siinä vieressä, on tukenut niin monessa asiassa, on kuunnellut minua ja raivonnut minulle, jos tuijotan tyhjyyteen, mutta minä pelkään sitä kun hän on hiljaa, pelkään sitä yli kaiken, koska jos hän on hiljaa niin enhän minä tiedä, mitä hän ajattelee.

Hän. Hymykuopat, hassut vitsit, hauskat jutut. Olen niin kiintynyt häneen, mutta osaisin kuvitella elämääni myös ilman häntä, mutta en halua, vaikka joskus olen kuvitellut. Joskus kuvittelen, että kyllästyn kaikkeen tai hän kyllästyy minuun ja oikkuihini ja minä muutan täältä pois, hänen vierestä ja olen omillani, vaihteeksi, ilman Häntä. Nään sen oikein hyvin, mutten haluaisi, haluan olla täällä, missä mun on hyvä olla ja on ihminen, joka on kanssani samalla aaltopituudella vaikkakin kuulumme eri poliittisin järjestöihin.

En olisi ikinä uskonut, että joku kuulisi minun menneisyyteni ja siedättäisi sen, ottaisi mun syleilyyn ja hyväksyisi mut elämäänsä ja puolustaisi minua tiukan paikan tullen.

cruelty of life

Thinking of when we were younger
On the roof where we made out
You told me secrets 'cause you knew that
I'd keep it

Will you be my Juliet if I play the role of a Romeo?
Will you be mine even when the sky comes crashing down?
This could be love, but who knows.

Olen onnellinen, tyytyväinen, en ole töissä enkä nauti kesästä (kun sataa), mutta olen onnellinen, jokseekin, kaikki minun 51,3 kiloa ovat tyytyväisiä tällä hetkellä.

Olen nauttinut elämän pyörteestä, olen nauttinut hullaantumisesesta, lämpimistä öistä ja valoisisista viesteistä. Olen päässyt eroon valtaosaa veloistani ja hulluttelen sillä ajatuksella, että 2,5 uoden päästä olisin velkavapaa maksuhäiriöinen ihminen, mutta silloin ei tarvitsisi enää töistä saamistaan palkoistaan maksaa vanhoja, typeriä velkoja.

Miettiä, ihmine on niin vanhaksi elänyt, asunut omillaan jo 10 vuotta, mutta on ollut niin tyhmä, että on aiheuttanut itselleen maksamattomia menoja n .6 350e edestä, et sillai, aika kimurantti juttu, että pystyy noin kivasti velkaantumaan korkoineen ja kaikkeen.

Mutta itkeminen ei oo auttanut, mutta teot ja positiivnen asenne on auttanut ja se, että olen voinut puhua asiasta.

Olen voinut sanoa: mokasin ja pahasti, mutta hei, mitä sitten.
Itteppähän elän omaa elämääni.

Oikeasti, en voi saada vakuutusta, enkä voi saada kaapeli-tv-pakettia mutta hei, mitä sillä on väliä, kun velkasummao n enää vain 3785,44e ja nään valoa 2,5 vuoden kuluttua omaehtoisella maksusuunnitelmalla.

Ei sais ikinä heittää laskuja pois taikka muuttaa asunnosta toiseen ja olla niinku piilossa et "eihän se posti minua löydä" .. heh.

en osaa selittää

Haluan olla laiha taas.

En kestä tätä läskin määrää.

Yskittää, olen kipeä.

Kuumetta himppasen päälle 38 astetta.

Voisin kuolla tähän paikkaan.

En tiedä missä mättii tai mikä on vikana.

En vaan jaksa, oloni on huono.

Tekisi mieli itkeä rakkaani olkapäätä vasten.

Tekisi mieli sanoa miten paljon häntä rakastan.

En pysty.

..kun joskus olisi kivaa, että hän sanoisi jotain mukavaa

..ei sillee ettei hän sanois koskaan mutta ei tarpeeksi

..liian vähän saan kuulla kehuja häneltä kotona

..liian vähän minulle

..liikaa hänelle