Tiedätkö, kun olet löytänyt jonkun, jonka kanssa voisit loppuelämäsi viettää?
Pieniä kinasteluja, pieniä juttuja, riitoja, mutta rakkautta. Rakkaus kantaa teidät vaikeuksienkin yli. Meillä se ei riittänyt, minä olin väärässä, minä olin idiootti, kun luulin rakkautemme kantavan.
Pieniä kinasteluja, pieniä juttuja, riitoja, mutta rakkautta. Rakkaus kantaa teidät vaikeuksienkin yli. Meillä se ei riittänyt, minä olin väärässä, minä olin idiootti, kun luulin rakkautemme kantavan.
Aamuisin ja iltaisin.
Hän odotti tarpeeksi, oli tekopyhä, salasi asioita minulta, pieniä asioista. Hän ei voinut kertoa aikasemmin, että rakkaus loppui vaikka sitä kyselin. Siitä on nyt jo tovi, kun suhteemme loppui. Itkin, mutten osaa itkeä enää, tunnen vaan vihaa. Viha sisälläni. Vatsassa on kova möykky, joka ei helpota. Tyhjä olo.
Rakkautemme taisi kuolla jo aikoja sitten, mutta kuvittelin, että välillämme vallitseva etäisyys on vaan ajoittaista - hetkittäistä ja kai se poistuu? Se ei poistunut vaan rakkaus kuihtui kuten kukka aavikolla, jota kukaan ei muista kastella. Emme viljelleet tarpeeksi, emme edes kai enää yrittäneet tarpeeksi. Taisimma olla jo niin kyllästyneitä toisiimme vaikka minä vielä vähän aikaa sitten rakastin, mutta hän lakkasi rakastamasta aiemmin. Voisin valvoa päiväkausia ja miettiä asioita, muttei se auta mitään. En edes ole sanonut hänelle kaikkea, vaan monesti purin hammasta ja taidan tehdä niin nytkin. Hän saa olla onnellinen ja mennä etsimään onnea uudestaan, koska kanssani se ei onnistunut. En ole täydellinen enkä kai siksi ikinä hänelle riittänyt. En ollut riittävä, en ollut tarpeeksi läsnä.
Läsnäolon puute minussa. Edelliset pari suhdetta ovat myös kaatuneet siihen, etten ole ollut läsnä -- häviän jossain vaiheessa eikä minua tavoita. Kyllästyn, mutten ollut tässä suhteessa kyllästynyt. Odotin vaan oma miestäni, että hän nousisi jonain aamuna, kehuisi minua nätiksi, suukkottelisi ja toisi kukkia. Kai olen vaatinut liikoja ja nalkuttanut kerran liian monta. Hänellä kai on jo uusi kiikarissa vaikka toista väittikin, mutta en kai enää välitä. Tiedän, ettemme voi yli viiden vuoden jälkeen enää palata takaisin, koska hän sen minulle kertoi, että "En rakasta sinua enää."
En voi vieläkään uskoa..että hänellä oli pokkaa sanoa alkuvuodesta vielä, ettei halua meidän eroavan, mutta..kuitenkin, pari kuukautta myöhemmin tilanne on toinen eikä rakkaus enää riitä. Kai hän pelasi aikaa ja odotti jotain, kuuta nousevaa. Enää hän ei jaksanut puhua vaan se oli siinä. Esitän vahvaa, kerään itseni nyt uudelleen ja mietin, mitä seuraavaksi. Mihin menen, mitä teen.
En ole vaan saanut jo kuuteen päivään taaskaan mitään kiinteää ruokaa kurkustani alas, vaan mehua sekä vettä. Olen käynyt varmaan viitenä päivänä lenkillä ja ottanut jääkylmiä suihkuja. Säädän hanaa niin kylmälle kun vaan pystyn. En halunnut menettää meidän suhdetta, mutten aio jäädä sitä murehtimaan. Aion elää elämääni ja tästä ei ole suunta kun eteenpäin. Pidän itseni tolpillani, koska elämässä on muitakin asioita, kun yksi ikuisuuden kestävä suhde, joka loppui.
Se loppui neljään sanaan, jolloin sisältäni jotain meni hajalle.
