avio-onnea

.. Morganien tapaan

Ei ihan. Taas me tapellaan. Miksi kaikki menee näin päin helvettiä? Olenko tosiaan niin mahdoton, ettei minua pysty enää kukaan rakastamaan enää? 

Minua ahdistaa. Vatsasa pyörii ja hyörii. Minun on niin paha olla, että tekisi mieli oksentaa. Sydäntä kivistää, tunnen sen sykkviän sisälläni.

Olen neuvoton. Ahdistunut. Nurkkaan ajettu. Mitä mä teen?

En haluaisi lähteä pois, mutten kykene jäämään. Todella toivoton mieli minulla on. 

Hänessähän ei ole mitään vikaa? Ei oo ikinä ollut eikä ikinä tuu olemaan. Hänen mielestään. Hän sanoo, että minä olen ärsyttävä, nalkutan ja itken liikaa. Viestini ei mene perille sanomalla nätisti, joten toistan itseäni ja lauon sarkastisia kommenteja. Sitten hänen mielestään olen sottainen. En siivoa, en tee ruokaa, en pese pyykkiä (laita pyykkejä koneeseen), istun ainoastaan koneella ja pelaan tai luen kirjoja. En siivoa, en pijä huolta hänestä.

En muista milloin hän viimeksi olisi tehnyt Minulle ruokaa. Laittanut pöydän nätiksi, kehunut kauniiksi ja tutustuttanut pölyimuria asunnolle. Olen laiska, tyhmä, saamaton. Kiitos. Näin hän minut näkee. Hän myös näkee, että ei minulla ole päivisin muuta tekemistä, joten voisin käydä kaupassa, tyhjentää tiskikoneen ja imuroida. Olen kuumeessa, minua oksettaa, pyöryttää ja hän käskee minut ruokakauppaan. Minä suutun eikä hän ymmärrä miksi.

Minä en vaan jaksa enää, hänen ymmärtämättömyyttä. Jyväskylä. Tämä kaunis kaupunki, ihanat ihmiset. Varmasti selviän yksinkin tai löydän jonkun, jonka kanssa minulla on enemmän yhteistä. Nykyään emme tee mitään yhdessä, emme puhu mistään. Hän ei kuuntele minun juttuja ja ihmettelee, jos en jaksa kuunnella hänen juttujaan. Käytetään alkoholia kumpikin yhtä paljon, mutta kun riidellään, niin hän juo jotain ja polttaa ainakin 5 tupakkia putkeen. Hänellähän ei ole tupakointi-ongelmaa eikä tupakointi ole edes vaarallista ja hän ei ole yrittänyt lopettamista (bulllshit). Hän on koittanut, näön vuoksi, mutta ei hän halua lopettaa vaikka kertookin jotain muuta. 

Olen idiootti enkä muuksi muutu. Helpomalla pääsee, mikäli hän saa jatkaa omaa hyvää elämäänsä ilman minua, kun ajoittain tuntuu, että olisin mielialaltani palanut ajassa taaksepäin -- noin viisi vuotta sitten, kun olin pohjalla, ja hän purjehtii elämääni, vei jalat alta ja sai minut nauramaan. Nyt on kaikki toisin ja minä olen yksinäinen.

anna minä menen

minua ahistaa niin paljon ettei mitään järkeä. tiedätkö sen tunteen kun tekisi mieli ottaa lautanen ja paiskata se vasten seinää? sydäntä puristaa etkä sinä jaksa. tekisi mieli käpertyä sikiöasentoon ja itkeä. ei mitään muuta. itkeä loputtomiin kunnes puristava tunne ja mieletön kipu helpottaa. tekisi mieli tarttua veitseen, painata se tiukasti rannetta vasten ja katsoa kunnes veri alkaa tihkumaan suonistasi ja sitten helpottaa. ainakin HETKEKSI.

minusta tuntuu että olen nurkkaan ajettu. loppuun palanut, puhki kulunut. en jaksa enää esittää, en jaksa enää hymyillä. en jaksa enää olla minä. näin välähdyksen entisestä PAREMMASTA minästäni kun kävin kahvilla uuden tuttavuuden kanssa. olin maailman mukavin ja hauskin ihminen ilman huolen häivää. sitten pienet demonit tulivat päähäni.

ahdistus. se on se tunne, jonka toinen ihminen vieressäni aiheuttaa. hän, jonka mielestä nalkutan. hän, jonka mielestä ylidramatisoin. olen liian tunteellinen, liian herkkä. itken liikaa. minä en jaksa enää olla hänen kanssaan eikä hän ymmärrä. toisaalta haluaisin koska luulen vieläkin rakastavani mutten usko todella että syvimmällä sisälläni rakastan enää häntä. rakkaus häneen on kuihtunut.

haluan että hänellä menisi hyvin, hän ansaitsee parempaa enkä minä jaksa siivota hänen sotkujaan. en jaksa nostaa hänen vaatteita, heittää hänen jäljiltään tyhjiä pakkauksia roskiin. minä en ole kotirouva enkä sellaiseksi halua. en halua lapsia enkä halua perhettä. haluan työuran, oman elämän ja oman vapauden. 

en halua tilittää kenelläkään missä olen, mistä tulin ja mihin olen menossa. kuljen omaa polkuani. tunnen olevani kiitollisuudenvelassa hänelle, koska olin syvällä suossa joskus. tunnen vaan, että nyt olen taas siinä samassa suossa koska en voi puhua edes hänelle. en halua en uskalla eikä minua kiinnosta eikä hän ymmärrä koska hän ei edes kuuntele.

en ole onnellinen, itken ja olen onneton. hän ei ymmärrä vaikka kerron sen hänelle. hän ei tuu ikinä ymmärtämään mitä minä tarkoitan. enkä minä kritisoi hänen tekemisiään sen takia että tulisin niistä paremmalla mielelle. kritisoin niitä sen takia että minulla on tarpeeksi omia paskajuttuja kerättävänä, minä en jaksa siivota aikuisen ihmisen jälkiä. hän ei tee minulle ruokaa eikä kaada kahvia kuppiin, hän ei puhu minulle. olen pelkkää ilmaa.

sitten hän ihmettelee kun olen hiljaa. miksi puhuisin? koska mikäli jotain joskus kerron tai kysyn. hän ei vasta minulle. minä olen täynnä tätä elämää ja haluan elää yksin. pidän hänestä mutten halua häntä lähelleni. haluaisin pysyä kavereina mutten halua että hän kuuluisi enää 120% elämääni. en ikävöi häntä enää nykyään koskaan joten enhän minä enää taida olla edes rakastunut.