Missä näet itseäsi 60-vuotiaana?
"Kyllähän nyt viidessä vuodessa pitäisi pystyä käymään yliopisto loppuun."
"Kyllähän nyt viidessä vuodessa pitäisi pystyä käymään yliopisto loppuun."
Minä nään itseni 60-vuotiaana jo haudassa, sori. Jos en olisi tarpeeksi heikko tai olenko tarpeeksi vahva niin olisin viikonloppuna hypännyt Herttoniemessä Metron alle. Olen epäonnistuja, tiedän. Ensimmäisen kerran elämässäni pitkästä aikaa yritän nauttia elämästäni.. Mutta eihän se onnistu.
Minulla on perintätoimistolla velkoja perittävänä lähes 3000 eurolla, vuokramaksussani olen 3 kuukautta jäljessä, olen ympäriveloissa, sossulle laitoin keväällä hakemuksen, mutta eivät sitä hyväksyneet, jos nyt syksyllä takautuvasti laittaisin ni saisinko kesän tuet edes vuokranmaksuun?
Tekisi mieli vetää pää täyteen kaikkia lääkkeittä joita multa kotoa löytyy, en haluaisi ikinä enää herätä. Elämä ei tunnu sen kaiken paskan arvoiselta jota jatkuvasti niskaan satelee. Tämä tyttö on niin täynnä olemaan kiltti ja kiva ja miellyttävä ja tietyn muotin mukaisesti elää.
Olen laihtunut, laihdun enkä voi sille mitään. Koska minua ei kiinnosta mikään. Kahvia, kahvia, itkua, raivareita. Minä en halua nähdä vuotta 2010. Minä en halua enää elää odotuksien mukaisesti. Äiti, minä haluan kuolla etkä sinä auta minun oloa yhtään. Ei äiti ei isä ei kaverit ei kukaan. Olen yksin, näin se on aina ollut ja näin se tulee olemaan. Antakaa mun mennä lääkkeiden yliannostamana, rauhallisesti uneen vaipuneena, ikuiseen uneen.
